Mustavalkoisesta moniväriseen maailmaan

Omakotiasukas päättää uuden vuoden kunniaksi ryhtyä julkisen liikenteen käyttäjäksi. Saharan pohjoispuolelle istutetaan kasvillisuutta. Öljylämmittäjä uusii vanhan kattilansa. Valtiot listautuvat hiilipörssiin. Keinot ovat erilaiset, tavoite sama. Mikrotasolla kuluttaja tekee omat ratkaisunsa, makrotasolla pystytään vaikuttamaan ilmastoasioihin kansainvälisesti.
Tämän kirjoituksen ideana oli kyseenalaistaa mustavalkoista joko-tai-ajattelua. Mutta kappas vaan, jo
ensimmäisessä kappaleessa vedettiin iloisesti rajat kuluttajien ja päätöstentekijöiden välille. Kyseessä
lienee ihmisen myötäsyntyinen halu saada maailmaan tolkkua kategorisoimalla, pistämällä asioita eri
lokeroihin.
 
Sen kuuluisan boksin ulkopuolella ajattelu ei ole helppoa. Kokonaisuus katoaa helposti lillukanvarsiksi, joita
eri tahot ryhtyvät viljelemään. Otetaanpa esimerkiksi sähköauto, joka on hieno ja markkinakykyinen
innovaatio. Tai biopolttoaineet, joilla voidaan korvata fossiilisia polttoaineita. Kumpikaan ei yksittäisenä
kehitysaskeleena pelasta maailmaa. Eikä se ole ollut tarkoituskaan. Molempia tarvitaan, ja molemmat ovat
osa sitä kuuluisaa kokonaisuutta, jossa eri keinot omien vaikutusvirtojensa kautta vähentävät ilmakehän
CO₂-pitoisuutta.
 

Höylä-energiatehokkuussopimus synnyttää vuorovaikutusta

Valtion ja elinkeinoelämän yhteisesti toteuttama Höylä-energiatehokkuussopimus on hyvä esimerkki siitä,
miten päästöjä voidaan karsia vapaaehtoisuuden hengessä. Toki taustalla on se pieni pakko, että EU on
määrittänyt jäsenvaltioilleen päästötavoitteet. Toisaalta on sitten jokaisen jäsenen oma asia, millä keinoin
säästöt saavutetaan.
 
Höylä antaa puitteet sekä yrityksille että kuluttajille ja synnyttää vuorovaikutusta. Mitä enemmän
kuluttajilla on tietoa omaan tilanteeseensa edullisimmista ja ympäristöystävällisimmästä tavasta lämmittää,
ajaa, syödä, matkustaa, sitä fiksumpia ratkaisuja he pystyvät tekemään. Mitä fiksumpi kuluttaja, sitä
fiksumpia asioita hän myös osaa palveluntoimittajiltaan vaatia. Ja fiksuista valinnoista syntyy fiksu
kokonaisuus.
 

Ei pakoteta vaan tarjotaan tietoutta ja vaihtoehtoja

Pakko ja velvoitteet aiheuttavat muutosvastarintaa. Sanktion pelko ei kannusta itsenäiseen ajatteluun tai
asennemuutokseen. Kulutustottumukset muuttuvat hitaasti, mutta varmasti. Nuorempien sukupolvien
edustajista yhä useampi valitsee työnsä, asumistapansa ja jopa ruokavalionsa vihreiden arvojen ja kestävän
kehityksen perusteella. Työn on oltava eettisesti mielekästä ja ravinnon mahdollisimman luomua.
 
Tähän ei olla päästy pakolla, vaan tarjoamalla tietoutta ja vaihtoehtoja. Menneisyyttä emme voi muuttaa,
mutta siitä voi ottaa opiksi. Öljylämmitys oli 40 vuotta sitten täysin erilaista kuin nykyään. Tuolloin
pannuhuoneessa nököttänyt kattila oli nykyiseen 97 prosentin hyötysuhteeseen yltävän kattilan rinnalla
melkoinen häkäpönttö. Fiksu tuotekehitys ja energiatehokkaaseen asumiseen kannustaminen ovat
kuitenkin vuosien varrella tehneet öljyllä lämmittämisestä sangen edullista ja vähäpäästöistä. Voisi sanoa,
että öljylämmittäjän paras ympäristöteko on pitää järjestelmänsä kunnossa sen luontaisen elinkaaren
loppuun saakka. Sitten voi pohtia uusia vaihtoehtoja.
 
Ja asiasta neljänteen. Kiinalaisissa sananlaskuissa riittää ajattelemisen aihetta: tärkeintä elämässä on
puutarhanhoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä. Vai miten sen nyt ottaa – vehreä puutarha on mitä
mainioin oman kodin hiilinielu. Kuopsutetaan kukkapenkissä, se tekee hyvää mielelle ja luonnolle.
Omakotitalon hiilipörssissä se myös paikkaa omalta osaltaan omaa hiilijalanjälkeä.
 
Laura Lampola,
Johtaja, suoramyynti,
St1 Oy
 
Julkaistu Lämmöllä-lehdessä 1/2019.